V-leikki numero 2

Viehkeä virvatuli viritettiin,
värisevään valoisaan vaaramaisemaan.
Vaari vartioi vapisten vartaassa varttuvaa
viljapossun vajaata viipaletta.

Velipoika valjasti valkean valjakon,
Valamon valkoinen varjokuva
vierähti virkeään vinkkeliin.

Venla viritti viulunsa,
vinkuna väritti valittavalla vakaalla
vaakunnalla varikselta vaikuttavan
veikeän vikaäänen.

Viljamin viikate viuhtoi
vihreää viljavaa vainiota.
Vaihtaen varjojen vakaata vilkuntaa.

Vihtan viuhonta vihastutti vilkkaan
Viljamin. Varjo varjosti
valoisan viljavainion
vileään vilpoiseen vapauteen.

Valkea varjo välähti,
vilkkaan viikarin vilahtaessa
Valamon vilja-aittaan.

Joulurauhaa

Enkelini kultatukka

Enkelini kultatukka vierestäni väisty ei.
Eilenkin vierelläni varjelit,
ei ollut aika vielä minun lähteä
maille autuaille.

Tiedän että olet vierelläni,
kuljet kanssani kedollani.
Lapsena minulle naurettiin,
kun kanssasi lennettiin.
Valoa kirkkautta,
sitä suurta rakkautta,
siipiesi suojaa.
Kiitän kaiken luojaa,
kun annoit minulle enkelin.

Annoit taidon laulaa,
annoit taitoa monta ,
monelle uskomatonta.

Joulu nyt kutsuu meitä,
kuljemme vääriä teitä.
On unohtunut meiltä
tämä oikea joulun sanoma.
Usko ja opeta lasta;
armoa anna heikkoa tue, kanna.
Vieras on meille auttamisen taito,
opettele olemaan välitön aito.

Putoan

Putoan

Putoan, vajoan pumpuliin.
Se on kylmää, pehmeää.
Lentää ajatus pilven taa,
koskettaa se siellä purppuraa.

Kohtadattiin kuin laivat yössä
toiset ohittaen.
Missään majakkaa en nää.
Syttyy lyhdyt ikkuniin,
laivan lasken ankkuriin.

Hattaraa ilma kannataa,
jossakin on maa unelmain.
Sen suunnan kaukoputkellain hain.

Karikko on edessä kivinen,
sen kierrän takaa varjojen.
Merirosvo oon,
sun sydämes sitä varokoon.
Kierrän maailmaa,
tätä palloa valtavaa.
Etsin laivaasi ,
uhria seuraavaa.

Maailma lyö

Maailma lyö

Saapuu kohta pimeä yö,
kaipaus toisen taas yllättää.
Mun kirjoittaa täytyy,
jos osaisin säveltää,
laulun tekisin.
Vaan sävellys ei luista,
runon osaan kirjoittaa sentään.

Maailma sieluuni voimalla lyö,
sirpaleiden keruu, siinä vasta on suuri työ.
Surullinen ajatus taas voimalla yllättää,
sen kyynel taas poskelle vierähtää.

Joulu kohta jo saapuu surullinen,
jossakin kaukana mies onnellinen.
Kera vaimon,ja lasten lahjat
kuusen alle asettaa.

Minä istun ja itken,
yksinäisyys tää sapettaa.
Muistan Juicen ja Raulin
aika niiden ohi on.
Nostalgia vanha tuo mieleen
lämmön auringon.

On palanut katulamppu,
jonka ohi nyt hiljaa kuljen,
oven kylmän jäisen taakseni suljen.
Kohta joulu taas on,
kynttilät syttyy koteihin
lämpimiin.
Yksinäisyys astuu
kylmiin armottomiin sydämiin.

Aika tullut jo on auttaa ,
ja armahtaa. Kulkea kohti
valonantajaa. Kätesi ojenna
armosi suo, vie yksinäinenkin
jouluseimen luo.

Joulurauha

Joulurauha

Minun enkelini kultasiipi,
poutapilven takaa hiipi,
katselemaan maailmaa.
Kertoi sieltä Jumalalle,
joulun kiireen uuvuttamalle
äidille anna rauha sydämeen.

Äiti auta, hoida lasta,
estä pientä sortumasta,
houkutuksiin maailman.
Lahjat runsaat lapsen hämää.

Jeesus muista lahja tuo,
vie lapsi seimes luo.
Kaiken luoja meille joulurauha
sydämiimme suo.

Vie tämä sanoma läpi Suomen maan,
laita arvot aikaan parempaan.
Usko toivo meitä kanna,
joulurauha meille anna.

Eno

Eno
Eno sijaitsee keskellä Pohjois-Karjalaa osana Joensuun seutukuntaa puolen tunnin ajomatkan päässä Joensuusta. Enoon tullaan maanteitse viidestä suunnasta. Rautateitse pohjoisesta ja etelästä tai vesitse Pielisjokea vastavirtaan tai virran mukana. Lähin lentokenttä on Joensuun lentoasema Onttolassa 45 kilometriä Enosta. Helsinkiin pääsee Enosta parhaimmillaan vajaassa kahdessa tunnissa.
Enossa on kaksi taajamaa. Enon kirkonkylä, johon ovat keskittyneet hallinnolliset palvelut ja Uimaharju, jossa sijaitsevat kunnan teolliset työpaikat. Kirkonkylässä lähialueineen on asukkaita 2.750 ja Uimaharjussa 1.900. Enon väestömäärästä 66,4 prosenttia asuu päätaajamissa.
Enossa Pielinen puristuu ympäröivien vaarojen välissä Pielisjoeksi. Pielisjoki on nykyisin Suomen vilkkain sisävesien tavaraväylä lähinnä uiton ansiosta. Retkeilymaastot ovat vaihtelevia ja korkeuserot ovat suuria. Eno on tunnettu Ahvenisesta, joka on portti Pieliselle.


Lemmenlavalla tuli käytyä tanssimassa, kunnes tapasin tulevan mieheni olin silloin 16-vuotta. Olisin
halunnut lukioon jatkamaan , minulla oli huono todistus isä sanoi tuossa on ovi. Läksin kotoa muovikassin kanssa, tilillä oli 500:-mk rahaa. Rakensimme talon Paukkajalle, menin naimisiin. Kävin vasta sen jälkeen rippikoulun. Kirkkoherra Jouko Pesonen piti sen minulle kotona. Pääsin ripille Enon
kirkossa. Hoidin anoppia ja appiukkoani, jolla oli skitsofrenia kolme ja puolivuotta, kunnes sain heidät
vanhusten taloon. Siinä astiat lentelivät kummatkin vanhukset olivat pirullisia. Näin viimeyönä kummallista unta, entinen anoppini (=kuollut jo) leikkeli minulle sydämen kuvia vahakankaasta. Löin kerran entistä appiukkoani, koska hän tarttui rintoihini kiinni. Ei ole tullut lyötyä ketään sen jälkeen.
Appiukkoni oli haavoittunut sodassa ja hänellä oli sirpaleita aivoissa, joka vaikutti myös hänen käyttäytymiseensä. Yhtenä yönä hän ajoi minua takaa särjetyn kaljapullon kanssa. Hän oli alkoholisti myös, aina sai käydä jostain ojanpohjalta hilaamassa hänet ylös. Olin varmaan 19 tai 20 vuotta, kun menin maakellariimme hakemaan perunoita, olin kumarassa asennossa, kellarin katto lautakatto romahti ristiselkäni päälle. Siitä tuli osittainen halvaantuminen. Oikeasta jalasta meni tunto, vaikka se otti päälle kumminkin. Opettelin uudelleen kävelemään se kesti puolivuotta kunnes tunto ja voimat palautuivat jalkaan. Otin koiran nimeltään Ville se oli aivan kuin sirkuskoira osasi tehdä epätavallisia temppuja.
Ville jäi auton alle ollessaan kolme vuotta, sen ei tarvinnut kitua vaan niskat katkesivat kerralla. Itkin tapausta neljä viikkoa. Sitten otimme koiran joka oli päätetty lopettaa vihaisuuden takia. Koira oli 1,5 vuotta ja vartioi lohilammikkoa. Koira kesyyntyi hyvin, eikä ollut vihainen omalle väelle. Koira eli 13-vuotiaaksi kunnes oli lopetettava sairauden vuoksi. Olen aina tykännyt käyttää käsiäni, tehdä käsilläni kaikenlaista käsitöistä alkaen. Kudoin ennen paljon mattoja, neuloin käsin ja koneella, virkkasin. Maalasin myös öljy- ja muilla väreillä, sekä ompelin vaatteita päällysvaatteitakin.

En tiedä rakastinko entistä miestäni milloinkaan, näin jälkikäteen on vaikea sanoa .Erottiin sovussa riitelemättä ja vielä nykyäänkin meillä on hyvät välit. Hän oli 19-vuotta minua vanhempi ja hänen terveytensä meni ennen aikojaan, se oli eron syy. Olin viisi vuotta Postin ja Telen palveluksessa, siivosin ja lajittelin postia. Sitten pääsin puoleksi vuodeksi työllisyystöihin Enonpesulaan, oli vuosi 1990. Ajoin sinä aikana ajokortin. Rakensimme toisen talon Pielisjoen rantaan, ero tuli talon valmistuessa. Emme riidellet oikeastaan koskaan.
Kävin laitoshuoltajan koulutuksen Joensuun Aikuiskoulutuskeskuksessa, olin päässyt myös Kotitalousoppilaitokseen valitsin mielestäni mukavimman vaihtoehdon. Opiskelu oli silloin helppoa minulle, olin luokkani paras kaikissa aineissa. Menin kihloihin opiskeluaikoinani. Tapasin tulevan mieheni ja menin uudestaan naimisiin 1991,se avioliitto oli aika riitaisa ja lyhytkestoinen.
Asuimme ensin Härkinvaaralla. Tutustuin silloin Keskituvan Merjaan, joka on yhä parhaita ystäviäni. Vuonna 1993, oli minulla keskenmeno. Vuonna 1994, syntyi Maria Karoliina Vallius.
Karoliinan ollessa puolivuotta, jouduimme velkojen takia myymään mieheni talon. Muutimme lentoasemalle vuokralle paritaloon, jossa oli homevaurio ja muurahaisia. Karoliina söi niitä. En ollut
vielä silloin saanut työpaikkaa. Sain työpaikan heti muutettuamme. Karoliinan ollessa 8 kuukautta, pääsin Joensuun Yliopistolle työhön. Siellä olin Sari- Tiia Marjatan syntymään asti 1996. Mieheni kävi lähihoitajakoulua Sarin syntyessä. Minä olin ostanut 486:sen tietokoneen jo Härkinvaaralla. Meille tuli
yhtenä päivänä yllättäen hänen luokkalaisiaan tekemään tietokoneella koulutehtäviä. Niiden joukossa oli
Jan, ihastuin ensi näkemällä.

Pyhäselkä

Pyhäselkä

Pyhäselkä on Joensuun seutukuntaan kuuluva, Suhmuran Santran ja Mulon Mantan kotikunta.
Kunnan taajamat: Reijola ja kuntakeskus Hammaslahti. Kuntakeskus Hammaslahdesta matkaa Joensuuhun on 25 km ja lentokentälle 35 km. Reijolan taajamasta matkaa Joensuuhun on n. 8 km
Kuntaa halkovat valtatie 6 ja Karjalan rata.

Täyttäessäni 14-vuotta muutimme Niittylahteen. Isä siirsi minut kysymättä minulta Pyhäselänlyseoon
koulu muuttui samalla peruskouluksi , vaikka päästötodistuksessa minulla lukeekin keskikoulutodistus.
Ei ollut yhtään hauska aloittaa taas uudessa koulussa. Olin kaikissa aineissa jäljessä, olimme lukeneet
Hitaammin samoja kirjoja edellisessä koulussa. Sain taas uusia ystäviä Irmelin, Birgitan ja Päivin joka
asuu luultavasti nykyään Polvijärvellä. Keräsimme kesän risuja polttopuiksi äidin kanssa navetan täyteen.
Myöhemmin otimme navettaan kanoja, kukon sekä kaksi vasikkaa. Jouni kirjoitti kanoille punamulta-
maalilla nimet höyheniin. Kukko oli nimeltään Roope ja se oli vihainen, en antanut sovinnolla kerätä
kananmunia navetasta. Oli kulttuuri shokki muuttaa kerrostaloelämän jälkeen maalle. Meillä oli nyt
kantovesi kaivosta ja ulkohuusi. Kissan otimme myös. Ensimmäinen kissamme metsästi villasukkia,
hiiriä se juoksi karkuun. Isä joutui lopettamaan kissan, kun neulottavat sukatkin sukkapuikoilta tuli
syödyksi. Naapurissamme asui Eskeliset ja Eskelisen Tyyne yksinään toisessa naapurissa. Jouni nimitti
Tyynen kanamummoksi, koska haimme sieltä kananmunia ennen kuin saimme omat kanat munimaan.
Jouni oli lapsena hyvin ahkera, hän kävi kolaamassa Tyyne mummon pihan. Oman pihan myös hän
puhdisti lumesta mielellään.
Koulussa Ruotsin opettaja oli joku kiukkuinen vanhapiika, hän itki minun tyhmyyttäni ruotsinkielen
opiskelussa. Huuti ja haukkui itkun välissä, että tahallaan heittäydyn niin tyhmäksi. Äidinkielessä pärjäsin hyvin, ainekirjoituksessa varsinkin. Biologiaa minulle opetti kirjailija Eeva Tikka, siitä asti minulla on ollut haaveena tulla kirjailijaksi. Eeva oli mukava opettaja, taisin olla hänen lellikkinsä.
Hänen tätinsä asui naapurissamme Niittylahdessa, jossa hän vieraili usein. Hän kävi joskus meilläkin.
Myöhemmin tultuaan enemmän kuuluisaksi Eeva Tikka lopetti kokonaan opettamisen. Hän oli hyvä
Biologianopettaja teki sen aineen mukavaksi, minäkin pärjäsin aineessa hyvin. Piirsimme kuvaamataidon
tunnilla kuvan Eeva Tikasta, kirjansa mukaan `Kuin vaahteranlehtiä iholla`. Kuva oli koulumme seinällä
näytteillä pitkään. Minä tykkäsin Juicesta silloin, kuuntelin koulussakin välitunneilla Juicea. Minulla oli
pukeutumisessa aivan oma muoti muihin nähden, eikä kukaan pahastunut siitä. Olin suosittu voimakas persoona. Tykkäsin korkeista piikkikoroista ja Marilyn Monroe –tyylisistä vaatteista. Koulussa uskalsin aina puolustaa kiusattuja ja heikompia. Otin heidän ystäväkseni samoin kuin kiusaajatkin kunnioittivat minua, eikä minua uskallettu kiusata tyttöjen taholta. Toisia tytöt polttivat tupakantumpeilla koulun wc:ssä. Liikunta tunneilla talvella pelasimme jääkiekkoa ja kesällä pesäpalloa. Sisällä ollessamme pelasimme lentopalloa ja koripalloa, sekä kaikenlaista kauheaa telinevoimistelua ja joskus kaunoluistelua. Olin kova kirjoittamaan runoja silloin, kirjoitin tuhansia runoja ja suurimman osan kerran suutuspäissäni poltin. Muutama runo on jäljellä josta kirjoitan tähän muutaman:

Tänä aamuna

Tänä aamuna, kun ylösnousin; vielä unien laineilla sousin.
Kunnes aivoihini tulvi aamun valo ja sydämeni täytti
lämmin tunne jalo.
Kohta täyttyi säteistä auringon myös koko talo.
Silloin alkoi päiväni; elämäni palo.


Sinä

Sinä lähdit; silloin ei ollut aikaa, eikä toiveikkuutta
Enää elää päivää onnellista uutta.
Oli vain onnen tuskan jättämät arvet, niin terävät kuin
härän sarvet.
Oli vain eilisen päivän suru, tosi vaikeaa oli sen puru.
Aika oli kadonnut surujen uomiin,
raskaus oli laskeutunut ennen niin virkeisiin luomiin.
Kukat eivät puhjennet enää toista kertaa tuomiin ja
minä olin kyllästynyt kaikkien muiden poikien nimiin.


Kulkuri

Minua palelee vaikka kuinka lisään puita tulipesään.
Mitenkähän jaksan tulla toimeen ensi kesään,
Jolloin lämmin olisi, eikä minua enää silloin palella voisi.

Miksi sinun täytyi lähteä juuri nyt?
Vesiämpärikin kai vain vuoksesi sinun
on eteisessä jäätynyt.
Olisit jäänyt halkoja hakkaamaan,
Etkä olisi lähtenyt matkaasi jatkamaan.

Mikset päätynyt minun vuoteeseeni vällyjeni alle?
Vaan lähdit kulkuri kevään toivossa maailmalle.




Kotikyläni

Kotikyläni on autioituva karu, kunnailla sen elää vielä moni kuoleva muinaistaru.
Minun täytyisi lähteä pois kylästä tästä, niin pääsisin eroon tuomitusta elämästä.
Kotikyläni rintaani ahdistaa en tuskalta siltä rauhaa saa.

Täällä pakettipellot niukkaa elantoa antaa. Täällä jokainen taakkanaan köyhyyttä kantaa.
Täältä pois lähteä tahdon, muuten voi, sillä toivon, että koittaisi valoisampi aamunkoi.
Toivon että vielä toivoa kotikylälläni on ja aika toisi tänne terveen kehityksen
uuden asunnon.

Pyhäselkä

Kohtapuolin jäätyvä pyhäselkä katsoo suruvaipan läpi lehdettömää rantapuistoa ja
ruskean kaislikon rippeitä. Kesällä me uitiin tuollakin rannalla ja talsittiin sen kivisellä sannalla.
Nyt vesi on jo liian kylmää , en uimareita enää rannalla nää.
Veneet vedetty on jo talviteloilleen. Vesilintujen valtakunta on lähtenyt jo etelänmatkalleen.
Ei kuulu ulapalta lokkien tirskunta eivätkä muutkaan äänet, ne kaikki ovat jo tulevan talven
jalkoihin jääneet.


Halosen Päivin kanssa opettelimme tanssimaan vanhoja tansseja kävimme usein Lemmenlavalla tanssimassa. Ajoimme pyörällä tanssimatkat, joten liikuntaa tuli paljon. Päivin kotona oli iso maatalous
heillä oli kaikenlaisia eläimiä kasvatettavaan, kävin heillä usein. Olimme Päivin kanssa lampaita keritsemässä, en muista tekikö hänen äitinsä itse lankaa silloin. Haloset asuivat Lappalaisen kaupan takana Kummussa. Päivillä oli paljon siskoja, sekä velipuoli. Kuuntelimme Virve Rostia ja meillä oli oma karaoke, vaikkei silloin ollut karaokesta tietoakaan. Kerran talvella Päivin luota tullessani hiihtämällä päätin oikaista puron yli, mutta putosinkin jäänläpi siihen. Onneksi purossa ei ollut paljoa
vettä, joten en kastunut kokonaan ja kotiin oli lyhyt matka. Päivi kävi meillä vuorostaan, milloin karjanhoidoltaan kerkisi. Luokallani koulussa oli Sorsan Merja, joka oli kova tupakoimaan. Hän oli polttanut tupakkaa 11-vuotiaasta asti. Merjan äiti oli lihavin nainen, jonka olen koskaan nähnyt.
Kävin joskus Merjan kotona naapurissamme piirakan leipomistalkoissa. Merjan äiti söi maistellessa n.40kpl karjalanpiirakoita. Merja kuoli alle 3o-vuotiaana, vatsa syöpään. Häneltä jäi pieniä lapsia. Merja oli valittanut lääkärilleen vatsakipuja pitkänaikaa, lääkäri ei tutkinut sanoi naistenvaivoiksi niitä.