Eno

Eno
Eno sijaitsee keskellä Pohjois-Karjalaa osana Joensuun seutukuntaa puolen tunnin ajomatkan päässä Joensuusta. Enoon tullaan maanteitse viidestä suunnasta. Rautateitse pohjoisesta ja etelästä tai vesitse Pielisjokea vastavirtaan tai virran mukana. Lähin lentokenttä on Joensuun lentoasema Onttolassa 45 kilometriä Enosta. Helsinkiin pääsee Enosta parhaimmillaan vajaassa kahdessa tunnissa.
Enossa on kaksi taajamaa. Enon kirkonkylä, johon ovat keskittyneet hallinnolliset palvelut ja Uimaharju, jossa sijaitsevat kunnan teolliset työpaikat. Kirkonkylässä lähialueineen on asukkaita 2.750 ja Uimaharjussa 1.900. Enon väestömäärästä 66,4 prosenttia asuu päätaajamissa.
Enossa Pielinen puristuu ympäröivien vaarojen välissä Pielisjoeksi. Pielisjoki on nykyisin Suomen vilkkain sisävesien tavaraväylä lähinnä uiton ansiosta. Retkeilymaastot ovat vaihtelevia ja korkeuserot ovat suuria. Eno on tunnettu Ahvenisesta, joka on portti Pieliselle.


Lemmenlavalla tuli käytyä tanssimassa, kunnes tapasin tulevan mieheni olin silloin 16-vuotta. Olisin
halunnut lukioon jatkamaan , minulla oli huono todistus isä sanoi tuossa on ovi. Läksin kotoa muovikassin kanssa, tilillä oli 500:-mk rahaa. Rakensimme talon Paukkajalle, menin naimisiin. Kävin vasta sen jälkeen rippikoulun. Kirkkoherra Jouko Pesonen piti sen minulle kotona. Pääsin ripille Enon
kirkossa. Hoidin anoppia ja appiukkoani, jolla oli skitsofrenia kolme ja puolivuotta, kunnes sain heidät
vanhusten taloon. Siinä astiat lentelivät kummatkin vanhukset olivat pirullisia. Näin viimeyönä kummallista unta, entinen anoppini (=kuollut jo) leikkeli minulle sydämen kuvia vahakankaasta. Löin kerran entistä appiukkoani, koska hän tarttui rintoihini kiinni. Ei ole tullut lyötyä ketään sen jälkeen.
Appiukkoni oli haavoittunut sodassa ja hänellä oli sirpaleita aivoissa, joka vaikutti myös hänen käyttäytymiseensä. Yhtenä yönä hän ajoi minua takaa särjetyn kaljapullon kanssa. Hän oli alkoholisti myös, aina sai käydä jostain ojanpohjalta hilaamassa hänet ylös. Olin varmaan 19 tai 20 vuotta, kun menin maakellariimme hakemaan perunoita, olin kumarassa asennossa, kellarin katto lautakatto romahti ristiselkäni päälle. Siitä tuli osittainen halvaantuminen. Oikeasta jalasta meni tunto, vaikka se otti päälle kumminkin. Opettelin uudelleen kävelemään se kesti puolivuotta kunnes tunto ja voimat palautuivat jalkaan. Otin koiran nimeltään Ville se oli aivan kuin sirkuskoira osasi tehdä epätavallisia temppuja.
Ville jäi auton alle ollessaan kolme vuotta, sen ei tarvinnut kitua vaan niskat katkesivat kerralla. Itkin tapausta neljä viikkoa. Sitten otimme koiran joka oli päätetty lopettaa vihaisuuden takia. Koira oli 1,5 vuotta ja vartioi lohilammikkoa. Koira kesyyntyi hyvin, eikä ollut vihainen omalle väelle. Koira eli 13-vuotiaaksi kunnes oli lopetettava sairauden vuoksi. Olen aina tykännyt käyttää käsiäni, tehdä käsilläni kaikenlaista käsitöistä alkaen. Kudoin ennen paljon mattoja, neuloin käsin ja koneella, virkkasin. Maalasin myös öljy- ja muilla väreillä, sekä ompelin vaatteita päällysvaatteitakin.

En tiedä rakastinko entistä miestäni milloinkaan, näin jälkikäteen on vaikea sanoa .Erottiin sovussa riitelemättä ja vielä nykyäänkin meillä on hyvät välit. Hän oli 19-vuotta minua vanhempi ja hänen terveytensä meni ennen aikojaan, se oli eron syy. Olin viisi vuotta Postin ja Telen palveluksessa, siivosin ja lajittelin postia. Sitten pääsin puoleksi vuodeksi työllisyystöihin Enonpesulaan, oli vuosi 1990. Ajoin sinä aikana ajokortin. Rakensimme toisen talon Pielisjoen rantaan, ero tuli talon valmistuessa. Emme riidellet oikeastaan koskaan.
Kävin laitoshuoltajan koulutuksen Joensuun Aikuiskoulutuskeskuksessa, olin päässyt myös Kotitalousoppilaitokseen valitsin mielestäni mukavimman vaihtoehdon. Opiskelu oli silloin helppoa minulle, olin luokkani paras kaikissa aineissa. Menin kihloihin opiskeluaikoinani. Tapasin tulevan mieheni ja menin uudestaan naimisiin 1991,se avioliitto oli aika riitaisa ja lyhytkestoinen.
Asuimme ensin Härkinvaaralla. Tutustuin silloin Keskituvan Merjaan, joka on yhä parhaita ystäviäni. Vuonna 1993, oli minulla keskenmeno. Vuonna 1994, syntyi Maria Karoliina Vallius.
Karoliinan ollessa puolivuotta, jouduimme velkojen takia myymään mieheni talon. Muutimme lentoasemalle vuokralle paritaloon, jossa oli homevaurio ja muurahaisia. Karoliina söi niitä. En ollut
vielä silloin saanut työpaikkaa. Sain työpaikan heti muutettuamme. Karoliinan ollessa 8 kuukautta, pääsin Joensuun Yliopistolle työhön. Siellä olin Sari- Tiia Marjatan syntymään asti 1996. Mieheni kävi lähihoitajakoulua Sarin syntyessä. Minä olin ostanut 486:sen tietokoneen jo Härkinvaaralla. Meille tuli
yhtenä päivänä yllättäen hänen luokkalaisiaan tekemään tietokoneella koulutehtäviä. Niiden joukossa oli
Jan, ihastuin ensi näkemällä.