Mykkäkoulun
priimus
hiljaisuus
valtaa viikon
päivä
päivältä
ei montaa sanaa
ei anna hän sanojen
totuudessa
palaa ei vanno luotettavaa
lemmen valaa
varmaan
on petollinen salaa
järjenjättömaa kasvaa
rikkaruohoja
se on kirosanojen
viidakko joko tunnet
Lauri Viidan
jo?
Järjettömyys paistaa läpi kuin
musta-aurinko
marraskuu
on pimeyden viidakko
annan vapaasti sanojen virrata
pian
on tulva ja terävä on
lyriikan kulma eivät sanat
ota
loppumista siinä on pulma
iski kirjailijan päähän
sanojen
ripuli kun hän ensin mykkänä
viikkoja
kipuili se on sillä sipuli
kaikki meni yli äyräiden
ja
minuus mukana virran sen
istun taivaan kannen alla aika
lyö
minua kuin vasaralla
taltalla takoo vuosirenkaita
ihon
pintaan
inhoa itseironoaa
rakkautta vihaa
mausteeksi
sormustimellinen olen jälleen
rikki
revittynä ajan uhrialttarilla
tunnen viiltävän kivun ajan
poltteen
sisällä inhimillisen ihmisen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti