Sateen nuolema nainen
mikä on matkan pää mainen
oletko rietas, vai katuvainen?
Äiti maa imettää meitä
juuriensa alle eksyneitä.
Tyhjyys käsivarsilla
mereen hukkuneet ihmislapset
naiset, miehet, harmaahapset.
Olen nähnyt aivan liikaa,
liian vähän tuntenut rakkautta,
liian vähän juonut elämän mettä,
liian vähän juonut elävää vettä.
Niin ovat vuodet pyörineet
elämän sirkkelissä,
ja repineet terät
ihoni pintaa
reittä, vatsaa, pulleaa rintaa
koskaan kysymättä
elämän hintaa.
Olen saapunut perille
vuosien myötä juossut
joutavan jäljillä etsien työtä,
ja kaiken toivon menettänyt
ajan myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti