Tämän maailman tuska
kuin köysi kurkun
ympärille kuristuu.
Murhe se on köyhyys
joka leivän muruja
tuuleen jakaa taas.
Minun sydämeni se
on särkynyt sinusrytmi
Seita rummun tahtiin lyö.
Ei se ollut viisaus
joka rakensi eläville
helvetin. Kirjoitan
riippusillan yli
palavan hornan,
pelko kiveksi rinnalle
puristuu. Sydämeni
alle särkyneen kaupungin
pakeni. Et ollut sanojen
mittainen ihminen
imit sisääsi takaisin
joka lupauksen, ja
tallasit sormille
kuilun reunasta tarttuneen
ihmisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti