En
löydä itseäni,
en löydä muitakaan
tämä sama
tylsyys
pyörii tiimalasissa taas
aika hiekan lailla
valuu
lastiksi saharaan.
Minä kädet rinnalleni
ristin, ja tapan
aikaa.
Me miksi täällä ollaan,
eletään , kun
pohjan
tähti yöllä valaisee.
En mitään
järjellistä
syytä löydä mihinkään,
ja tulevaisuus
se
on musta aukko
avaruuden. Se nielaisee
kaiken
onnellisuuden,
ja ilon mahdollisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti