Yksinäisyys

Peitetyin silmin, suljetuin

korvin, kuka huutaa rakkauden

kaipuutaan. Kysyy joltain

ohimennen oltaisiinko

niin kuin joskus ennen?

Maailma silloin ohitse karkaa,

voi tuota ihmistä outoa arkaa.

Kuka meistä tekee sen elämän

varkaan, kuin uhria ainoaa

yksinäisyys seuraa, se liikaa

minua vainoaa.

Minä jopa rautalangasta

vääsin suuren sydämen,

sitä näkemään ei suostunut

rakas ihminen. Ei lukemaan

tunteita suuren rakkauden.