Herään aamun
hentoon
kuiskaukseen,
rakkaus
välillä ihmisten
nukkuu
hetken vielä.
Minä olen jo sillä
unohduksen
tiellä, en enää
usko ihmeisiin.
Nyt maailman
tasapaino
on ylös alaisin, oi jospa olisi
vierelläni joku,
jota nyt
halaisin. Minä
sanojani
yhä täällä
pyöritän,
tunnen salaisuudet
näiden
kliseiden, kuulen
lauseiden
keinuvan melodian.
Teen aina parhaani,
voisit olla ruusu
jonka
istuttaisin
tarhaani.
Jopa tässä
epävakaassa
ajassa, olen jossain
kaukana
sanojen takana.
Voisit olla
ystäväni, tarttua
tähän lämpimään
käteeni.
Kaipaan
sielun kumppania,
joskus maailman
tiellä
olen yksinäinen, en
tahdo
enää kyyneleitä
niellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti