Turha häiritä

Rajuilmaa,matalapainetta,
 huohottaa öinen tumma maa,

jossain iskee tulta sata salamaa.

Enkä minä myrskyn raivotessa yöllä

unta enää saa.

Se oli rengastettu se viekoitteleva

eloisa kettu, kuulosteli, flirttaili,

koetti mahdollisuuksiaan.

Minä aamuyölle vain selkäni,

käänsin, ja kokeilin uudestaan nukahtaa.

Turha häiritä, kirjailijaa luomisvoimaista,

ennen sanojentulvan loppumista, ennen huomista.

Ne eleet, ne ilmeet tarvitaan, jos

aikaan tahdotaan luoda kiinnostusta.

Minä harvoin ihastun, siihen tarvitaan

tornadon kaltainen tunne, niin yllättävä.