Tuonenlautturi virrallaan,
niittää kalleinta päällä maan.
Vie mukanaan viisaan viimeisen,
sekä maailman rakkaimman ihmisen.
Kumaraan ryhtini painunut on,
pois yllättäen lähdit, veit luotani
pois ilon ihmeellisen.
Suru sulkee suuren sydämen,
olen hukannut onnen avaimen.
Lapsi luotamme liian aikaisin lähti pois.
Mummo mukava, luonamme olla jos vois.
Vaikenen olen hiljaa, en muuta enää
kaipuultani sanoa vois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti