Vastatuuleen

Vastatuuleen ainoastaan jaksan ponnistaa,
sieluni särkyneen palasia liimailen.
Tuuli ne irrottaa, erilleen vie,
on myrskyisä vallattoman sieluni tie.

Kahleita vastaan taistelen,
yksinäisyyteen kadoten,
hukkuvat sieluni iloiset hetket,
valonsäteiden valaisemat onnen retket
alle ajanhampaiden armottomien.
Rauhansatamaan reittiä tunne koskaan
mä en.
Täällä rakkauden valtatiellä
liftaan, onnea kaukaista
pois pakenen.
On tähdet silmistäni taas
hetkeksi sammuneet,
ehkä joku ne joskus
syttymään saa.

Raahen tuuli keinuttaa
sieluni särkynyttä kannelta
ainoastaan.
Taistelen vastaan,
maailma raatelee,
sun hiestusi laineet
sormiini tallensin.
Sinimustan kauneuden
kirjallisuuspalkintoon
kirjoitin.

Vihainen rekkamies.
seikkailee jossakin,
kahvikupillisen taas
tarjoisin.