Merenneidon askelin

Merenneidon askelin vuoden kerran kävelin,
tuskaa jalat päällään kantoi,
veitsen iskut varpaat kantoi.
Juhannuksen tulessa paloin liekkimeressä,
sytytettiin suurikokko,
paloi liekki valaisi.
Poltin myöskin nahkani.

Tuskaa tuuli tuoda sai,
armahti kai maanantai.
Kesän riippukeinussa,
vieraita vastaanotin,
ystävät ne ilon toi.
Ajatukset karkeloi päällä tanssilattian
koin suuren tunnelman.