Meidän joulu

Meidän oma joulumme,

se ei ole kaupallinen.

Se ei ryntää kiireen kanssa

kotiimme. Se hiipii hiljaa

sukkasillaan, ihan

huomaamatta.

Pimeyden keskelle

koittaa levonhetki,

hetki rentoutua

ilman jouluvalmisteluja.

Ilman stressiä.

Joulukuinen rakkaustarina

Joulukuussa on niin pimeää,

voi menninkäinen, ja

päivänsädekin toistaan

hetken rakastaa.

Se pieni hetki pimeän ja

valon suudellessa,

ihmeitä aikaan saada voi.

Valon ollessa himmeimmillään,

me menninkäinen, ja päivänsäde

yhdessä telmitään.

Auringon nukkuessa talviunta,

sataa hetken sitä pehmeää

pumpulista lunta.

Sitä joskus täynnä on

koko luomakunta.

Katselevat toisiansa päivänsäde

rinnassansa tuntee kummaa

leiskuntaa. Sitä pimeys, ja

menninkäinen aikaan saa.

Silloin on se pieni hetki

pimeyden, jota vietän

piilossa pesässä menninkäisen.

Sinulle

Niin pelkään uudelleen

maljaa rakkauden huulilleni

kohottaa. Mikä osani on,

mikä polkuni kohtalon.

Sydämestäni kirjoitan

säkeitä täynnä, rakkautta

sykkivää elämää.

Kyyneleistä joskus rakennan

helminauhan kimaltavan.

Aika sen helminauhan kuivattaa,

ja helmet hauraat ilmaan hajoaa.

Minä vaelsin yli kaupungin,

yhden löysin joukosta tuhansien.

Patajätkän repaleisen, joka

täydeksi teki minun kaipaavan

sydämen.

Niin mykkähuuto sydämestäni,

löysi sen suuren rakkauden.

Täällä maailmassa nyt kamppailen,

kera voimakkaan tunteen ystävyyden.

Me löysimme yhteisen

maailman, yhteiset tuulet sen.

Nyt joulukuu on liian kaunis,

vaikka kanssasi ulkona palelen.

Herään yöllä yksin,

sanojasi muistelen.

Maailmassa minne vain meen,

tunnen yhteisten

kaiun sävelten.

Nyt mikään palaa

ei ennalleen, matkaa

sydämessäsi huomiseen teen.

Maailmassa keskellä hiljaisuuden,

herään taas aamuun uuteen,

nimeäsi kuiskaten.

Ei sen enenpää

Elämästä oppii kiinni

pitämään, jos sen päältä

kerran putoaa.

Jalkojen alta maa

hetkeksi katoaa.

Törmään suureen ihmeeseen,

jälkeen särkyneiden

vuosien. Ensin nostan

itseni jaloilleni,

sitten kävelet vain

sisälle sydämeeni.

Ei sen vähempää,

ei sen enenpää,

kuin jalkojeni alla

maa pyörii akselissaan.

Pääni täysin sekoaa,

minä kirjan sinusta

teen, ja putoo riimit

paikalleen.

Matkaa jatketaan,

auringonlaskuun

ratsastetaan.

Joulukuista rakkautta

Tänään alkaa ikuisuus,

sytytetään se rakkaus
uudelleen.
Sen jonka kauan sitten
luulin pois kadonneen.
Ei näillä sanoilla mitään
merkitystä ole ihmisen.
Se tunne sydämeni sisällä
kertoo kaiken minulle sen.
Sisälläni nyt tunnen ,
suuren kaipaavan rakkauden.
En sisälläni saa sitä millään
sammumaan.
Minun pakko on vain 
sinua rakastaa.
Sen sinulle viimein tunnustin,
et karkuun juossut suinpäin. 
Jäit vierelleni
minun seisomaan.
Sanoit, tutustutaan,
uuden mahdollisuuden
minä sinulta saan.

Pelkään

Niin pelkään uudelleen

maljaa rakkauden huulilleni

kohottaa. Mikä osani on,

mikä polkuni kohtalon.

Sydämestäni kirjoitan

säkeitä täynnä, rakkautta

täynnä sykkivää elämää.

Kyyneleistä joskus rakennan

helminauhan kimaltavan.

Aika sen helminauhan kuivattaa,

ja helmet hauraat ilmaan hajoaa.

Kirkkain tähti

Milloin se kirkkain tähti

syttyy, milloin tämä

pimeys pakenee.

Voinko luottaa huomiseen,

voinko luottaa rakkauteen.

Sinulle usein laulan. Sinä

joskus kuulet sen

tarkoituksenkin ymmärtäen.

Maailma voisi olla

kaunis, jos tuntisit sen

sielujen kosketuksen.

Maailmassa kannan

kuvaasi sielussa sisälläni.

Ujouteni viittaan kuvasi

käärien. Pelkään lähelläsi

edes hengittää,

sinä et vain sitä huomaa,

sitä nää.