Yön hiljaisuus

Hiljaisuuden maan
näen kuninkaan,
hän koskaan ei kai
luovu kruunustaan.
Yö varjoillaan jo peittää
kylmän maan,
ja tuuli puhaltaa.
Se kylmän kasvattaa,
nyt kynttilöiden meri
kasvaa sieluun sisälleni.

Kirkkaudessaan
läpi öisen oudon maan,
syttyy valo sieluuni taas.
Se lämmön mulle suo,
ja ohjaa rakkauden luo.

Kuin äiti lapsilleen
rakkautta jakaa saa,
on sisälläni rakkautta
sen voin jakaa muillekin
kuin lapsilleni vaan.

Lokakuu nyt lohdun tuo,
se ohjaa läpi pimeyden
kirkkaan joulunvalon luo.

Menneisyys

Menneisyys on suljettu,
huominen avoinna,
syksyn tuuli saa taas multa suunnan sekoittaa.

Tiedän että huominen edessäni on
vain yhtä suurta unelmaa.
Monet ystävät kulkevat rinnallani,
monet hiihtävät perässäni.

Mä tähdenlennon näin,
ja rakastuin, vastavirtaan
pitkän matkaa uin.
Luovutin, ja klovninpuvun päälleni puin.
Ole siinä minä tässä,
kahdestaan ihmisvilinässä.

Rakkaus, huumori, nauru
sekä yksi yö.
Sydän kaipauksesta nyt lyö,
yöllä taivalla oli kirkastähtivyö.
Minä tähdenlennon näin,
ja rakastuin, vastavirtaan
pitkänmatkaa uin.

Aika täällä maanpäällä ylitsemme ajaa,
se matkamittarissa kokoajan raksuttaa.
Ikuisesti sielu vaeltaa,
se kristallisen kuoren päällensä saa.
Näen taas unta, kuinka rauha, sekä
rakkaus maailmaa hallitsee.

Nostalginen päivä

Nostalginen päivä on tänään täällä taas.
Ne on näitä helmiä, jotka
kirkkaina kimmeltäen
elämänhelminauhaan liitetään.

Sensuelli Elli,
elämäänsä etsimällä
eilisestä, kaikki kauniit
muistot elämäänsä
onnelliseksi päivän saa.

Yksinäinen yrittäjä,
jossain parkkiautomaattiin
kolikon pudottaa.
Elämässä eksyen,
käy kauniit jalat korkokengissään
naivinainen koiraa taluttaen
vierellään.

On paratiisin rauha poissa,
lennän noissa keskikesän karkeloissa.
Onnellisin päivä oli jossain poissa
piilotettuna, aivojeni sopukoissa.

Kirjastossa

Kirjastossa kirjoitan,
tämän pienen tarinan.
Muumilaason marraskuu,
edessäni avautuu.

Tove Jansson,
elämänkerta,sen jo luin,
ajatuksiini puin.
Nyt on selvää tärinää,
muumilaakson synty tää.

Aamunavaus tänään oli
muumilakson tunnelmissa,
Utran pikkukappelissa.

Tiinapappi kertoi meille,
elon teille eksyneille;
muumista, sekä haisulista.

Huomenna olen Sinkkolassa,
mielessäni Viiru sekä Pesonen,
niitä näitä kirjoittelen.
Blogiini tähän,
tunteita sieltä täältä,
maistelen niitä vähän.

Kauniita sanoja sinulle

Kauniita sanoja,
korulauseita kirjoittaa saan.
Sadepisaroiden laskeutuessa
ikkunaruutuun kimaltavaan.

Syksy maalaa sieluni kauniiksi niin,
tarttuen ajastusteni kirkkaampaan kristalliin.
Ystävyys, siinä lämpö suuri sydämen,
anna kätesi lämmin,
niin kuljen vierelläsi siihen tarttuen.

On sydämeni lämmin niin,
se hehkua luo päiviin kylmeneviin.
On kätesi sun turvallinen ja lämmin,
siihen piirrän ajatuksissani suuren sydämen.

Lokakuu se lohduttaa, ja saa sielussani
valon palamaan.
Kynttilöiden meri,
kuuma kuohuva veri,
se paljon lämpöä aikaan saan.

Tule vierelleni kulkemaan,
sinä sinun paikkasi on,
parhain ystäväni muille tuntematon.

Muistatko vielä kasvojani

Tunnen sormesi liikkeet jälleen
unessa poskellani,
muistatko vielä kasvojani.
Rakkaus repii sydäntä,
sanojen salattu viidakko,
sinne etsi oma tie.

Häpeätkö nyt,
kun onni on kauaksi hävinnyt,
elämä elämättä kadonnut.
Saattohoidossa odotat kuolemaa,
sitä viimeistä helpotusta,
kun tuskaa nuolee maa.

Maailman rattaat ruosteessa on,
poissa onni, sekä ilo sammumaton.
Naura naurusi ajoissa,
iloitse ja tee onnesi oma satumaa.
Istuta sinne rakkautta, unelmaa.
Vaali hellien rakkaasi suudelmaa.

Tässä ja nyt elämä sykkii
villinä jaloissa,
juhlaliput liehuvat tänään saloissa.
Kirjoitan arjen narinaa,
oman elämäni prinsessan tarinaa.
Myöhäistä elää sitten,
kun aikani ohitse on,
siihen asti kaikukoon lauluni
iloinen sammumaton.

Moni ohi katsoo ei minua nää

Moni ohi katsoo ei minua nää,
kynttilän liekki vain käsiäni lämmittää.
Liekki peiliin heijastuu minun silmistäni.
Sinulla on ainoat silmät jotka näkevät läpi sieluni,
aina sydän joka tuntee lyönnit sydämeni.
Mietitkö vielä,
siellä elämän tiellä
miksi unessa hyväilet käsilläsi kasvojani?
Kyyneleet silloin kuolevat,
tulisit taas viereeni, odotan sinua .
Sinulla on sydämeni sydämessäsi,
ajatuksissani
kätesi kiinni minun kädessäni.

Istun ikkunan luona,
kuuntelen myrskyn taikaa.
Niiden läpi tuulee,
asunto hiljalleen viilenee.
Taika taas päivääni leviää,
ei kynttilän liekki jaksa enää lämmittää.

Odotan sinua saavutko vielä,
tartutko käteeni tällä elämän tiellä.
Siistitkö siivet pudonneen enkelin,
että ilmalentoon taas nousta jaksaisin.