Elämää

Pääsin alkuun uuden elämän
,ja hetkiseksi löysin parhaan ystävän.
Mistä kaikki alkoi ja mihin kaikki loppui tää,
tämän jälkeen onko koskaan enää hyvää elämää?

Mä siirän surut huomiseen
, ja tämän päivän ajan lyhdyin sammunein.
En elämälle velkaa haluu olla milloinkaan;
taas aika näyttää mitenkä surunkirjan kannet suljetaan.

En voi elää rakkaudesta,
ei voi elää vapaudesta;
niistä voin vain tulla hurmioon.
En voi elää valheesta, ja unelmista
ne vain vie minut turmioon;
niistä voin vain tulla extaasiin.
Ne todellisuuden sielustani
sammuttaa, pelon verhot
sieluni ikkunani asettaa.

Voi pelkään tätä elämää,
mut otan kaikki siitä irti mitä kynsin hampain saa;
mutta mistä kaikki alkoi,
mikä kaiken loppumaan saa.
Päivän esirippu käy
, kohti iltaa sammuvaa.

Pelko

Pelko purkautuu uumenista ajatuksien,
on kehoni kivettynyt paikalleen,
jalat kuin juuret maahan kasvaneet.
Supernainen hyppää esiin pelkojen alta,
nöyryyden lahjan sain Jumalalta.
Pimeys piirtää kelmeän kuvan sieluni sammuvaan
ikkunaan
kun pahat voimat yössä saalistaa.

Tiedän, että turva on sun sylissäs vasta,
mut rakkaus estää mua sua saamasta.
Sä rakkauttani kuin ruttoa pakenet,
kauemmaksi yhä vaan käy sun askeleet.

Sydämessäni vanha arpi aukeaa,
verisen tuskan ja lihan himon paljastaa.
Taas kasvoilleni haavanlehden kalpeus valahtaa,
ja paniikki hiipii jo selkäni takaa.
Paholainen korvaani kuiskuttaa,
sut yksinäisistä yksinäisimmäksi tahdon ikuisuudeksi julistaa.

Maanantai

Maanantain malttamattomuus iskee päälle
sormin periksi antamattomin.
On vyötäröltäni iäksi irronnut käsi
unelmieni sankarin.
Armottomuus viikon aloittaa,
teroittaen sanan miekkaa
hankalaa.

Yksinäisyys viltin alle vaeltaa,
unen armahtava syli pois katoaa.
Kutsuu lohduttoman yön
unettomuuden syli,
ei se kanna onnellisten
unien yli.

Tyhjä pää

Tyhjä pää,
kolisee kuin tynnyri.
Ajatusten viidakko,
jossain poissa,
kaukana viivyn
hiljaisuuden karikoissa.

Vankina seireenien saarien,
padassa kannibaalien.
Ajattoman usvan yllä,
elän unienmaailmassa
vain sinun syleilyllä.

Lukossa sanojen arkku,
avain piilotettuna aaltojen alle,
mykkä sieluni huuto
kaikuu sanattomana
kuiskauksena maailmalle.

Unelma

Olet niin komea,
luotu Jumalan kuvaksi.
Rakkauden veri,
lihaa ja luuta,
varo tuota punaista suuta.
joka viekoittelee katsomaan
kanssaan taivaan kuuta.

Minä tahtoisin,
vain sinun olla tahtoisin.
Heittää elämäni hellimät hetket
käsiisi,
huuliltasi lukea
huumorilla höystetyt
helisevät lauseet.

Tahtoisin laineille laskea
lemmenjollan,
meloa kanssasi kohti taivaanrantaa
suojaisaan lahteen.
Seilata seitsemän meren läpi,
nostaa mastoon merirosvolipun.
Purjehtia unelmien utopiamaille,
satujensaarille autuaille.

Shamaanien lammella

Shamaanien lammella seison,
selkä kohti suurta seikkailua.
Vedenjakajalla kahden maailman välissä,
satujen saaren sekaan uin,
kun valokuvaasi samastuin.

Seikkailujen saarella,
vuotavalla paadella.
Mukana täytyisi olla
ehjä lemmenjolla.
Nyt olen vain purjeettomalla veneellä
tuuliajolla.

Shakaalit savannilla saalistaa,
etsien uhria seuraavaa.
Keskellä elämän ehtoopuolen,
amor ampui sydämeeni harhanuolen.

Kiskon , sekä revin,
irti en nuolta saa,
sen kärki vielä sydämessäni
tuskaa aiheuttaa.

Kuin tähdenlento

Kuin tähdenlento,
nainen hoikka, sekä hento
niityn kasteisen yli käy.
Ei neidon sulhasta missään näy,
tuo tuuli surullisen sävelmän,
sen hyräillen nyt esitän.

On aika niittää kypsää viljaa,
vanhus kiikkuu, istuu hiljaa.
Pirttiin pienokainen sisään käy,
ei lapsen isää missään näy.

Leski leivän murtaa,
lapselle käteen antaa,
piimä leilin vanhus
eteen kantaa.

Aika jos taaksepäin käydä
voisi, niin menneisyys neidon
sulhasen, ja lesken miehen takaisin
tuoda voisi.