Minä torille saavuin,
kun ilta jo hämärti
katulamppujen rivi
kuin tuikkivat tähdet
vuoroin toistensa jälkeen
Joulukuun ilta oli
pian märkä, ja musta
kaduilla mielenosoittajat
kiihtyivät marssiin
sateen tahdittamaan.
Sisällä Helsingin sydämen,
eduskuntatalo oli
nukahtanut keskelle
kaamoksen. Turhuuden
alttarille tänään puettiin
harakoiden parvi
linnan juhlia varten.
Jossain harjoitteli
heinäsirkka ensi viulua
varten, tämä ilta olkoon
pimeyden keskellä
tanssivien kaunotarten.
Sitä pyörintää, ja hyörinää
mitä media taas juhlista
uutisissa lähettää. Ei nämä suuret
luokkaerot voi nälkäjonojen
nuokkuvaa kansaa lähentää.
Kaiken kirjava tanssiva joukko
niin kuin satukirjan prinssit,
ja prinsessat, sekä keisari
ilman vaatteita. Ne hetkisen
marssivat tärkätyin kauluksin,
ja Seitsemän päivää lehti
makeat juorun saa.
Vaan jossain laitakaduilla
marssii levottomin askelin
Veikko Hurstin joukko,
etsien sateen kourista
kuivaa yösijaa pelastavaa.
(c) tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti