Minä omistan tuskan
sitä mukanani kuskaan
luonto on lokakuun kynnyksellä
se on vaipunut utuiseen ruskaan
aamu tulee ja heittää taas
meidät tähän maailmaan
minä rummuttaa haluaisin ainoastaan
tehdä uuden laulun rakkaudesta
suuresta maestrosta lahjakkaasta ihmisestä
syyskyyn kyy ryömii jo piiloon
raunioiden väliin
lokakuu vaanii nurkan takana
Rafaelin enkelin piilottaa
narulla ulkona kuivuva lakana
ystävä vieressä kysyy olenko
uskovainen vai pakana
armoa anon mikä sammuttaa
tämän elämän virran janon ?
Sinä olet maailman parasta kipulääkettä
se sinulle aina suoraan sanon.
Tahdon neonsadetta ylle maailman
sekä valonkantajan viittaani kantamaan.
27.09.2022 (c) tanninen satu <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti