Liian hiljaa lipuu aika elokuun
ikävä sinua
naulaa ajatukseni
kiinni ahdistuksen silmukkaan
Universumin helläkosketus
sitä lohdutusta kaipaan
Sinun ajatuksesi hipaisee
sieluni suojaavaa nukkaa
tunsin sen.
Tunsin samalla lämmön
rajattoman rakkauden
Ikävä tuntuu luissa asti.
Me kaksi levotonta ihmislasta
samaan satamaan saapumassa.
Ankkurin samaan kohtaan
viimeinkin jos laskisimme.
En tiedä tulevasta.
Menneellä ei merkitystä.
Nyt on tässä tämä aika,
kuin universumin
kosketus ihollani.
-(c)satu tanninen 6.8.2022
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti