Missä on niitä ihmisiä
käenpesän yli lentäneitä
niissä asuu luovuuden kyy
se on usein taiteellisuuden syy
tunnen kuinka sisälläni
tarinat vauhdikkaasti kypsyy
tahtosin niin jälleen
lentää yli sen kynnyksen
mikä vie Mikä Mikä maahan
mitään kysyen
itsenäisyys itsepäisyys
joskus se aivan liikaa on
silloin liian synkkää on tie kohtalon
Tunnen viehkeän palsamin tuoksun
kesäisen virran auringon kaihoisan juoksun
minä odotan ihmettä kuin
puhdistavaa virkistävää sadetta
sen jälkeen on aika päivänsäteiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti