Translate

maanantai 12. joulukuuta 2016

Kaamos



Vaeltaja vaivoin kulkee
tiellä, yön pimeydeltä
ei eteensä nää.
Niin kaamos aika,
sydämen ympärille,
kehrää mustaa lankaa pehmeää.
Ei lumi levoton,
voi äiti maan syliin
vielä jäädä.
Sisälläni myrskyää,
tuulet valtoimenaan,
rannan kaislikkoa
kohden käy.
Missä on yön kirkkain
johto tähti, ei sitä
päivässä harmaassa näy.

Vaeltaja sieluni pimeydellä
kruunaa, marttyyriksi
joulukuun. Minä sisältäni
vielä löydän, sen naisen
nauru suun. En murru,
vain masennun, taivun
niin kuin maaliskuinen
pajun vitsa.
Kestän enemmän,
kuin kukaan koskaan
tietää saa. Suuret salaisuudet,
osaan sydämeeni
vaieten piilottaa.



Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto