Liian helppoa on vetää hartiat
korviin, aloittaa kävely tilanteesta pois.
Vuodet jotka luovin karikkojen
välissä, pohja kosketusta peläten.
Ylpeä sydämeni, aaltojen
välissä tuuliajolla.
Heräsin liian aikaisin,
ajatusten myrskyssä,
en osaa lopettaa.
Minun Kylkeeni ei kasva
kukaan kiinni,
kukaan ei tarraudu nivusiin.
Olen se epäröivä villi viini,
hukun omiin unelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti