Ankkuri pohjassa
kelluu
tämä laiva, olen
jossain
kuumeen kooman
poukamassa
en tietä löydä
sinun luo.
Ei ole kiire
minnekään
elämä kantaa, jos
on kantaakseen
kuume vie utopian
ulapalle
sekavia unia antaa,
jos
on antaakseen.
Ei valo odota
sammumista
silloin kun väsyttää
minä nukun,
ja nukun olen niin
kuin
Ruusunen. En erota
yön
päivän rajoja, en
rakenna
mitään haave
majoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti