Translate

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Saga

Mies oli kuin seipään niellyt,
kun kuuli minun kirjoittavan.
Minä olin hänen edessään
kuin jäykkä muovailuvaha,
en taipuisi mihinkään
uuteen muotoon ilman
väkivaltaa. Minun sisällä
sekaantuvat vuoden ajat
toisiinsa kuin eksyneet
mustekalan lonkerot.
Muistojen säikeet punovat
manillaköyden jota pitkin
pakenen kolkuttamaan
utopian ovelle. Jyskytän
sitä rystyset verille ellei
kukaan laske sisään.
Lohikäärme odottaa
siellä malttamattomana
minua. Emme tarvitse
ritaria kukistamaan vapaata
yhteistä lentoa ihmemaan yli.


Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto