Translate

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Kauriin aika

Yö nojaa ikkunaan,
että tähdet paremmin
näkisin. Minä vielä
valvon pitkään, vaikka
väkisin. On aika kauriin,
mutta kesyttäisin
mielelläni kentaurin.
Ponin häntä kasvaa
päähän naisen, sen
Pohjois-karjalaisen.
Katselen alta kulmien,
missä on syy yksinäisyyden,
sen pulmien.
En ole enää kasarmin tyttö,
se aika jäi kauan sitten
ajan rattaisiin. Monta kertaa
sen jälkeen aikaa kammesta
eteenpäin veivattiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto