Suruntunnelma

Vaarantuntu sydämessäni hypnoottiseksi

heilurinliikkeeksi ajatuksiini asettuu.

Elämäni onnellisin aika se valui ohi,

putosi lusikasta kuin vetelä kiisseli.

Muutos surullinen, se on oikukas, ja pirullinen.

Kukaan ei tahdo tulla viereeni, ei kukaan voi lohduttaa.

Suruntunnelma on sisälläni hyytelöksi tiivistetty.

Fiilis epäluuloinen, ja toivoton,

jo sai mieleni ikuiseen paniikkiin.

Lakanoissani yksinäisyys aamuyölle

pyöriin niin, saaden kirjailijan siipirikkoisen kyyneliin.

Vapaudellani ei ole mitään arvoa,

harhaista aikaa, on tyhmää pyörittää

kuin rukousnauhaa sormissaan.

Miten elämästä enää kertoisin, kun otteen siitä jo irrotin.