kadotetun rakkauden
jälkimainingit rannoillani soi.
Kiteen kirkkaan kiillotan,
kristallisen unelman.
On maa unohduksen,
ja maa rakkauden.
Tieni käy läpi tuskan
kyynelten.
Itke en enää,
kyyneleet tuuli kuivatti pois.
Huominen, se on tämän päivän
kaikua, hiljaisuus surun
jälkeen kaappaa vallan.
En tahdo valittaa,
olen onnellinen, surullinen nainen.
Päänpäälleni nousee täysikuu,
avaruuden sinfoniaan sieluni
samaistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti