Naiseuteni hukassa

Naiseuteni hukkui,
riitaiseen narsistiin.
Elämänilo pois nukkui.
Tyyni taikka myrskysää,
en naiseuttani missään nää.

Nämä kädet naisen,
kynnet lyhyet,
öljyinen musta pinta.
Mikä on naisellisuuden hinta?

Lapsia neljä,
tyttöjä siis,
kuollut poika,
jos hän eläisi
olisi viis.

Elämä iltaan saapunut on,
yksinäisyys, sen polte
on lohduton.

Enkä mä tiedä kuinka
selvisin, läpi kidutuksen
helvetin.
Runoilijan ruusunpunaiset
lasit on hukkuneet,
tuhansien vihaisten sanojen alle.
Tuska ei koskaan sielustani
lennä pois maailmalle.