Ei punaista tupaa, ei perunamaata

En halua punaista tupaa,
en perunaa;
en lupaa rakastaa.
Aivan sama, elän tai
kuolen,
nyt haavojani nuolen.

Olen elonillan tuollapuolen,
suru pitää siitä huolen;
etten iloa missän nää.
Pelkkää pimeää tai hämärää.

Luopumisen tuskanpuussa,
kasvaa kukka toukokuussa.
Oksalla istuu orpo orava vain,
käpyä jyrsii allapäin.

Ajattelun alttarilla,
uhrina vain niittyvilla.
Savuttaa ja käryää,
sydän tuskan alle jää.

Se oli eilen,nyt on
uusi tähti syttynyt,
majakkana yössä
orioninin tähtivyössä.

Vilkkuu tähti toivonmaan,
mua ohjaa huomiseen parempaan.