Mä soitan kitaraa yössä

Mä soitan kitaraa yössä,
niin pimeä on kylmä maa.
Otavan tähtivyössä vain yksi tähti vilkuttaa.
Sydämen sykkivän viesti ,
luo laululle sanomaa.

Sä soitat sieluani yössä,
ja sanat on minun omaa kirjoittamaa.
Ei se satu, öinen uni kuiskuttaa,
vaikka tuska vastaa sataa salamaa.
Miksi ei onni milloinkaan
löydä oikeaa satamaa.
Olet mielessäni aina,
vaikka luotani olet poissa,
sinun silmät siniset luo elämää
minun runoissa, tarinoissa.

Sä lähdit etsimään sateenkaaren päätä
karkaavaa,
sen aarreruukku on satua,
ja unelmaa vaan.
Liian monta kertaa,
ei löydy koskaan sinulle vertaa,
olet ainutlaatuinen.
Mies tuhansien runojen,
kun ahdistus vaivaa,
unet kyynelten on.

Haaveet ne saa,
naista tätä keinuttaa,
keijut kultaisin siivin
luoksesi uuniisi hiivin.
Sun untasi lainaan,
olen unissasi vain onnellinen.

Mun on niin ikävä sua,
tule unissani mun luo,
autiotalo on sydän mun.
Sielu katoton,
ikävä sua,
mun on niin ikävä suo.
Vie jalkani Ramonan luo,
siellä on talosi tuo,
sen ikkunassa hahmosi sun
nään,jos Luoja kuvasi ikkunaan tuo.