Uusi aika

Nyt ,kun taivas hehkuu tulta purppuraa,
media vain suoltaa surusanomaa.
On maa vallan hullunkurinen,
on sekaisin sen kierto säännöllinen.

Maa ja ilma radallaan,
jatkaa kiertokulkuaan,
niin kauan kunnes kohdataan,
tämä kiertokulku tunnetaan.

Isät, äidit, veljet , siskot
itkevät kuin hirmuliskot.
Sammuu tähti viimeinen
vie musta aukko kaiken sen.

Näen unta näkijän
ja ilmaan nostan päkiän.
Ajatus on raskas kantaa,
hellyyttä ei voi kukaan antaa.

Aika menee rukousnauhaan,
jätä uni minut rauhaan,
pahuutta en nähdä saa
en tahdo tulevaisuuteen kurkistaa.