Kevätväsymys

Torkun taas, palelee,
nukuttaa,
murheet tahtoisin hukuttaa
helmikuun hankien alle.
Maaliskuun tuskan huudan maailmalle,
kevät keikkuen kompuroi
aurinko aukaisee taivaan kannen.

Mieli on musta, täynnä onttoa oloa.
Runot täynnä tekstiä noloa.
Mieli tekee jotakin _ _ _ _a.

Sensuuri iski runoon tähän,
hengähdän hetkisen ihan vähän.
Sielu on rikki sirpaleina,
usko en mitään , toivo en mitään
katseen alas painan ,
pään käännän itään.