Eeva Tikka

Eeva Tikka

Enkelini Eeva Tikka,
sädekehä pääsi päällä,
opetit meille biologiaa.

Runojani jaksoit lukea,
kirjoittamista teinin tukea.
Silti poltin runot nuo,
muistot niitä mieleen tuo.

Muutamia niistä vaan,
jäin kerran kaipaamaan.

Aika kului,
vuodet karttui,
kynään jälleen
neito tarttui.

Kirjoittelin kirjaa,
vuoden kaksi,
pistin sitten paremmaksi.

Kirja se kesken jäi,
loppuansa odottaa.
Runosuoni puhkes kukkaan,
tarttui naiseen pitkätukkaan.

Blogi uusi syntyi nettiin,
maailmaa siellä parannettiin.