Konsensuksen hömpöösi

Konsensuksen hömpöösi, se istuu pöydän päässä, vakavana kuin tuomari, mutta nauraa sisäänpäin.

Se puhuu kompromissien kieltä, sokerilla kuorrutettua, ja jokainen nyökkää, ettei kukaan jäisi ulkopuolelle.

Mutta hömpöösi tietää: totuus ei synny taputuksista, eikä yksimielisyys ole pyhää, vain mukava harha, joka peittää erimielisyyden kukat.

Konsensuksen hömpöösi tanssii, se pyörii kuin karuselli, ja me sen kyydissä, nauramme ja voimme pahoin, kun maailma huutaa päätöstä, ja me tarjoamme hymyn.30.11.25 

Kuka kertoisi hänelle

 

Kuka kertoisi hänelle, että tähdetkin hiljenevät, kun hän kulkee ohi – että tuuli vaihtaa suuntaa, vain koskettaakseen hänen poskeaan.

Kuka kertoisi hänelle, että sydämeni ei lyö rytmiä, vaan rukousta – että jokainen säe, jokainen laulu, on kirjoitettu hänen nimeensä.

Kuka uskaltaisi sanoa, että hänen hymynsä pelastaa päivän, että hänen kipunsa on kuin oma – että rakkaus ei ole vaatimusta, vaan muistamista: minä muistan hänet ennen aikaa.

Kuka kertoisi hänelle, että hän on ollut rukous, ennen kuin osasin rukoilla – että hän on ollut koti, ennen kuin tiesin eksyneeni.

Kuka kertoisi hänelle, että rakastan häntä niin kuin valo rakastaa varjoa – ei peläten, vaan täydentäen.

Marrasruno

Kuun hopeaa yöhön lisään tähtiä Orionin sekä Otavan tähtivyöhön.

On aika rakastaa — marraskuu on marras, kirjailijan mieli harras.

Mannaa tarvitaan, taivaan leipää maailman kansaa ruokkimaan.

Rakkaus ei vaadi hintaa, se hellii, silittää ihon pintaa.

Ja vaikka tuuli käy kylmäksi, valo ei katoa. Sanat jäävät 

— kuin tähdet, kuin manna, kuin rakkaus, joka ei koskaan katoa.