Presidentti rukoilee
lastensa puolesta
on otsa kurtussa
surusta huolesta.
Minä kuuntelen kuinka
mannerlaatat valittavat
maan ihmisten tyhmyyden myötä.
Taiteilija elämä sekin
voi olla raskasta työtä
ajatusten tsunamien tulva
rakkauden arinan polttava vulva.
Toivon rauhaa rakkautta
vaikka pelkään pahaa
karhua sekä sutta
onko maailmallamme
enää mitään tulevaisuutta.
Herään aina aamuisin
ennen kuutta
toivon uutta sodatonta päivää
uutta tulevaisuutta
tahtoisin joskus kuolla
ihan rauhassa ilman
sodan uhkaa
ja ruumiini päälle
lentävää kranaattitulta
sekä poltettujen
raunioiden tuhkaa.
Auttaako se meitä,
että presidentti rukoilee ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti