Minun Suomi.
Tämä eu: n orja
nöyrtymässä, alistumassa.
Talven vallan alla,
alamaisia esivallalle
vilusta väristen.
Piiloudumme koti nurkkaan,
kylmyydestä täristen.
Häpeämme uusavuuttomuutta.
Ennen oli miehet rautaa,
naiset terästä,
lapset syntyivät kuonasta,
jäte-erästä.
Maa oli syntinen laulu,
kahdeksan surman luodin kotimaa.
Lumen verinen pinta,
arkut alttarin edessä.
Elinkautinen, mies, pontikka pullo,
ja potku aseen iskurin perästä.
Kiväärin kiiltävä lakka,
huulessa roikkuva holkkitupakka.
Vielä minä muistan sotainvalideja,
kunnioitan kuusikon sankareita.
Karujen korpien kankaiden taisto,
suon, kuokan, ja Jussin vaisto.
Lampien, soiden petollinen kehto,
isänmaa, itsenäisyys, ja elinehto.
Tämä karu Suomenmaa,
käppyrä männyt halaamassa taivasta.
Jokien jäiden kylmät kyhmyt,
äitimaan suonikohjut.
Talven, hankien alla piilossa.
Meidän Suomemme,
alistuneena talven vallan alle.
Minä vielä heikkona vikisen,
kirjoitan viestin maailmalle.(c) tanninen satu
Hyvää Kansallisista veteraanipäivää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti