Toukokuussa

Kiihkon kuriiri se saapuu

auringon myötä aina keväisin

saa mielen kuohut 

aivan sekaisin

olen silloin kuin lapsi haaveineen

joka on yllättäen löytänyt

viehkeän maun hunajan

on päiviä kun onneen kiihkolla

antauhun miettimättä

saako huomenna mehiläinen

maistaa mettä

niin silmiä häikäisee

päivän säteet tiellä menninkäisten

katsellaan auringon tanssia

yli toukokuisen maan

kimaltaa kilot päällä vesien

minä muistelen lämpöä

menneiden kesien

kaipaan jonnekin utopian uumeniin

sinne minne kaunein rakkaus

maailmassa aarteena piilotettiin

oi toukokuu ken lyriikkaa lausuu

lakittaa päät ylioppilaiden

äitien päivän kohta toukokuussa

taakse jäivät rakkauteni sinuun

on kuin tikarin pisto rinnasani minun