Raadot eivät enää huuda
tahdomme harmoniaa
silloin ei ole enää tietä
Narniaan. Minä kammioon
sulkeudun, ja erakon
kaapuun pukeudun.
En löydä tietä valon
käydä sydämeen sisään
silti huoneen pimeyttä
apukeinoin lisään.
Mikä on valon sekä varjon
valtatie, joka talven kevään
sisään sulavasti vie.
Keitä me pelkäämme.
Ja raamit kaulassa
ihmiset kirjahyllyyn
asetamme. Mitä maamme
yhtenäisyys on, kun
rasismin ruoska liian
vahvaan lyöntiin käy
ylle kansamme tään.
Tätä pohtimaan minä
erakon kammioon jään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti