Unessani olin pieni rikkinäinen
paitahelmainen enkeli,
joka päin kirkkaita ikkunaruutuja lenteli.
Kuuluin rikkinäisten enkeleiden
suureen sukuun.
Minut aina pois suljettiin,
silloin kun joku pukeutui surupukuun.
Hyljeksitty repaleinen,
likainen paitahelmainen.
Harakka kai joskus
minut saaliikseen sai.
Siksi nauroi, kun oli tiistai.
Tilhin munat päälleni tiputti,
nippusitein siipeni murtuneet
kasaan niputti.
Laastaria tarvittiin,
kun kasaan minut liimattiin.
Virranjakajalla olen taivaan,
missä hyppäsi unilaivaan.
Se mustapantteri,
jolla yksi silmä oli vain.
Sekin suuri punainen rubiini.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPoistin kommenttini,
VastaaPoistakirjoitusvirheiden
korjaamiseen.
Voi Sofia,
eipä ollut outoa unta,
mullekin se oli kuin
entisten talvien lunta!
Kun ei jaksa kärsiä valveilla,
kärsii unissaan sitä
rikkimennyttä
unilintua jonka siivet
niputettiin.
Pantteri kuuluu kuvioon,
se yksisilmäinen...
Onneksi uni on unta,
ainakin joskus.
Nyt olen vuoristokiipeilyssä
Vappuna niksauttanut koipeni
niin pahoin, että on
melkein kuin painajaisunessa
valveillakin.
Luulin että on murtunut
koko koipi,
mutta olipa vaan nyrjähtnyt.
Siinä nyrjähdin sitten minäkin,
pois tavalliselta radaltani
eli aamulenkit ja muut lenkit
jäi sitten vaan
lenkiksi kaffipannun
ja soffan välille,
ettei ihan
turhatuminen nielaise.
No, hitaamminhan opin
liikkumaan ja harkitsemaan
mikä passaa tässä iässä,
ja mikä ei.
Lohdullista Toukokuuta ja
Ihania runoseikkailuja,
Sinulle, Sofia!
Kiitos Herne, nyt on vähäunisia öitä. Painajaisia riittää. Täytyisi jostakin löytää kipulääke,joka auttaisi sen verran, että voisi nukkua vähän. Päivät menee hyvin vaikka koskisikin kovasti.
VastaaPoista