Syksyaamu

Sytytin kynttilään liekin,
sitä katselin hetken,
ja unelmoin.
Yö syliinsä minut nyt sulkee,
olen sulkenut ikkunaverhon,
avaan aamulla sen uudestaan.

Näen aamun nyt valkenevan,
unen naurun, ja laulut tunnistan.
On aika lokakuun sumuisen aamun,
se pois hävittää keskiyönhaamun.

Kas syksyhän saa minut ajattelemaan,
mitä muuten en muistaisikaan.
Etsin jotain mikä minulta unohtunut on,
sitä koskaan löydänkö ,vai onko kaipuu
sammumaton.

Nyt rakastan kai enemmän kuin koskaan
rakastin, vaikka vierelläni ei ole kukaan.
On tärkeintä vain sydämeni ääntä noudattaa,
suo silmiini valon syttyä, kun rakkaus saapuu.