Translate

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Syksyn lehdet

Syksyn lehdet jälleen syliin lankeaa,
en koskaan pety syksyyn, se ei ole ankeaa.
Värit ruskan kirkkaudessaan taas värjää maiseman,
ja sienet metsän täyttää , ainoastaan lintuaurat taivaan
tuo hetken haikean.

Ei vaikeutta mitään,
nyt katson kauas itään.
On syksy oudoin koskaan,
en sitä vihaa joskaan,
kadut hukkuu jossain moskaan.

Näin kuolleen karhuvauvan,
se tuskin eli kauan,
oli auton alle jäänyt ressukka nälissään.
Se surullisen muiston,
nyt sydämeeni juurruttaa,
se elää siellä hetken.
Kuljen läpi puiston,
ja jatkan elämää.

Yksin elän taas päivän,
en anna voittaa tuskan häivän,
olen taas päivän lähempänä kuolemaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto