Naisen pimeä puoli

Naisen pimeä puoli,
jokin iloinen sointi sielussani kuoli.
Astui elämääni pimeä ja huoli,
pelko pahan vallan vaikutuksesta
osuiko minuun pirun nuoli?

Huoli ja huoli, mieltä kalvaa
siihen ei lääkettä, ei lievittävää salvaa.
Kerran olin iloinen minäkin,
joskus uskoin onneen ja satuihin.

Vanha ja viisas, valetta se
viisaus on suotu vain harvoille.
Lapsi olen aina mieleltäni,
lorujen luoja kieleltäni.

Vanhuus on vain viisaita varten,
lapsuus ja nuoruus vain kaunotarten.
Onni on harha, unelmatarha,
sateenkaaren salattu ruukku
eikä tämä pieni asuntoluukku.

Nainen on labyrintti,
mies kuin pimeä vintti.
Joskus ne kohtaavat puheissaan,
silloin jatkavat sukuaan.

Lapsi on lapsi, hetkisen vaan
kohta hiukset hohtavat harmauttaan.
Nainen ja mies,
huopaavat; soutavat aina erisuuntiin kohta on
rakkoja sormissaan.