Joskus siivet kanttaa

Joskus siivet kantaa enkelin,
joskus sulat valkoiset mä menetin.
Mitä usko ystävyys,
mitä uusi sielun syys.
Miksi tuskaa polttavaa
sydämeni kantaa saa?

Miksi vaihtuu tuulet sen
elämäni iloisen.
Miksi pohjamudissa on aika
nöyrtyä ja madella.
On aika niittää,
on aika kylvää,
on aika ilon ja nuoruuden.
On aika luopua on aika nöyrtyä,
on aika tuskan ja jäähyväisten.

Tämä ikuinen kiertokulku,
on aiheena moniin runoihin,
sen taas tähän paperille toistin,
ja kirjoitin.