Taivas tippuu

Taivas tippuu myrsky salamoi,
vaan en mä sille mitään tehdä voi.
Taas tuuli jostain avaruuden kaiun toi,
ja isä kossupullostansa pohjan näkyville joi.

Vintin rappusille mummo merkkaa katiskaa,
velipoika jahtaa pyrstötähteänsä seuraavaa.
Vaanii takana karu todellisuus,
siskolikalla taas uusi tulevaisuus.

Lailla viattoman uskon, kaikuu laulu iltaruskon.
Katson kaukaisuuteen silmin langenneen enkelin,
kuka tapettiin taas piirsi ristinmerkin perään siihen lisäsi
kuvan munamankelin.

Sotken aina kaiken ,alkaa piinaava matka todellisuuteen,
viime yönä valvoin taas aamukuuteen.
Huudan nimeäsi tajuamatta muuta ollenkaan,
Juicen jalanjäljet kasvaa runoon seuraavaan.
Jäljilläsi kuljen askelin niin epävarmoin
harppoen ja horjuen, kuka sieluni on vallannut
se on alkulähde tuskanrunojen