Tahtoisin olla

Tahtoisin olla kevyt kuin sudenkorento,
laulussasi soi aina sama poljento.
Sanojen metsästäjä safarille käy,
ei missään keinuvaa riimiä
vapaana laukkaavaa näy.
Turhien sanojen, lauseiden vuoro,
niihin tarttuu koko laulukuoro.
Sanoitan, sävellän pienen laulun vainen.


Siinä on mies, ja kaunisnainen,
siitä tulee sävelmä rakastavainen.
Urputan pienen vaivaisen hetken,
sitten aloitan metsästysretken.
Lassoan lauseita aivan omia,
laulua varten sulo sointuja, ja aromia.
Tänään on päivä 
sanojen juosta,
kadonneiden riimien nousta suosta.
Nainen on aina nainen,
harvoin vain aulis,
sekä uhrautuvainen.
Useimmin nalkuttava, sekä katuvainen.
Mies on luotu mieliksi naisen,
haluaisin sellaisen uhrautuvaisen.
Miehekkään miehen,
kulkisin aina vastaan puolitiehen.
Sinne missä rakkaus versoaa,
kuin villiviini,
itää kuivakin karu maa.

Antaisin rakkauden virrata
villinä nivuksiini,
kuuntelisin nöyränä,
kun nauruun puhkeaa äitimaa.