Perjantai

Minä jaksoin kyllä aina soutaa,
muttei koskaan ollut ketään joka
järkevästi olisi pitänyt veneeni perää.
Nyt on taas uusi aamu, ja valon
myötä koko Suomen kansa herää.
En ehkä tänään uskalla
täysin rinnoin hengittää.
Se on ajan sirppi joka päiviäni
lyhemmäksi leikkaa,
tuonen seppä ratsuni kavioita
salaa kengittää.

Sinä sisälläni olet se raikas happi,
sinua voisin täysin rinnoin hengittää.
Sinä asut minun sisälläni kallon,
olet halutessasi raikas happi taikka, typpi
joka täyttää ilmapallon.
Tänään tiedän miltä tuntuu kuinka
tuuli puhaltaa läpi pään,
kaikki järjelliset ajatukset pois puhaltaa.
Lapseni sisältäni hymyn ulos taikovat
tänään ehkä lujaa ontuen kuljen.
Taas illan tullen tämän perjantain muistojeni
arkkuun suljen.