Surujen sillan yli kuljin,
epätoivon laakson ohitin.
Tyhjyyden syliini suljin,
rakkauden suurimman menetin.
Silti suru on poissa,
se on uusissa tarinoissa,
niissä joissa hehkuu,
elämisen tahto.
Rikkinäinen sielukin,
osaa jotenkin lentää,
utopian unimaille pakoon
surujen saarelta entää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti