Ruususen unta nukkuu maa,
tahtoisin minäkin nukahtaa.
Lunta täynnä koko valtakunta,
kinoksien takana vaarat vavahtaa.
Ahdistus painava sydämen valtaa,
puhe puuroutuu; sammaltaa.
Aika on tullut tuomio kellon,
muistan vielä tragedian Sellon.
Sydämen päällä painava kivi,
tekstiä syntyy muutama rivi.
Laaksossa murheellisten ,
vaeltaa kansa,
koettaen kaikki parastansa.
Herra on hetkisen parempi muita,
narri surullinen tekee naurusuita.
Kävelen ,matkalla ei ole päätä,
ja häntää hetkisen sataa märkää räntää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti