Helmikuun ajatuksia

Kantapäillä kaavat kangistuneet,
viimein pääsen syvään uneen.
Sielu puhdas palasina ,
sirpaleiden suuri joukko.
Ajatusten musta loukko,
aloittelen helmikuun,
unilaivan luotsaajana.

Sanoista taas pitkä jana,
kevät keikkuen tulee,
mielen pistää matalaksi,
ajatukset katalaksi.

En tahdo enää olla
yksinään nyt kuutamolla.
Tulisi mies,
jolla oma lemmenjolla.
Yksinään ja tuuliajolla
kahta kantaisi ,
piilopaikan antaisi.
Pois yksinäisestä maailmasta.