Taistelen, minä
nousen aivan pohjalta,
päin myrskyä sukellan aallokkoon.
En suostu murtumaan
ajan ruostuneiden rattaiden väliin.
En käsitä tätä maailman pahuutta,
käden ojennan heikommalle,
en anna ystävän jäädä
pelon tulvaveden alle.
Pimeyden keskellä nostan
lyhdyn palamaan ikkunalle.
Sytytän valon majakaan,
tarjoan, avun olkapääni.
Sillä vaikka olen heikko,
sisälläni soi vahva pasuunan ääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti