Onnen satumaa

Onnen satumaa,
jossain sarastaa.
Voit siitä pienen palasen, 
joskus varastaa.

Karikkojen keskellä
piilossa se on jossain,
alla pilvien valkoisten.
Niin kuin sateenkaaren pää
kätkee onnen ruukun sen.

Koskaan löytänyt sinne en,
kuulen vain kaiun 
loittonevien askelten.

Perjantain peloton peitto,
viskataan viikon ylle,
syli lämmin valmis
kuumalle syleilylle.

Haavemaa täynnä,
amorin jousia,
aamulla löytää
yhden voi kaikkein 
aikaisin nousija.

Kirjoitan minuutin,
kirjoitan kaksi,
elämä ei siitä tule 
sen paremmaksi.